2019-05-13 Ihmissuhteet ja anteeksianto, kirkkoherra Hannu Suni
Ensimmäiseksi Hannu Suni kysyi, oliko aihe aiheuttanut kysymyksiä ja olimmeko miettineet teemaa. Kovin oli hiljaista, mutta sitten puheeksi tuli katolisen kirkon rippi, jota luterilaisessa kirkossa ei ole ihan vastaavanlaisena. Rippi kuitenkin on myös luterilaisessa kirkossa. Teemalla on hyvin vahva uskonnollinen tausta. Anteeksianto liittyy kirkkoon. Myös psykologisessa
kirjallisuudessa teemaa käsitellään paljon. Siellä se liittyy selviytymiskykyyn, jossa otetaan kantaa anteeksiantoon.
Mistä tulee sana anteeksi? Perustana on sana ANNE eli lahja. Eli anteeksiantaminen on lahjan antamista. Jos on tehnyt väärin, pyydetään anteeksi, mutta joskus on niin tehtävä, vaikka ei olekaan tehnyt väärin. Esimerkiksi väärin ovat tehneet menneet sukupolvet (Saksa). Ihmissuhteet ovat mystinen taso, johon vaikuttavat mm. kasvatus. Käsky ”kunnioita äitiäsi ja isääsi”.
Miten silloin voi toimia, jos tuntee tulleensa kohdelluksi epäasiallisesti, miten anteeksianto silloin toimii? Voiko antaa anteeksi? Tämä vaikuttaa ihmissuhteisiin. Usein sekoitetaan myös syyllisyys ja häpeä. Syyllisyydessä on kyse konkreettisesta teosta, jota pitää pyytää anteeksi. Häpeä taas on sitä, että meitä ei hyväksytä sellaisina kun olemme. Sitä ei voi pyytää anteeksi. Asia korjaantuu, kun hyväksytään sellaisena kun on. Anteeksiantaminen on myös irtipäästämistä silloin kun ei enää voi pyytää anteeksi esim. menneiltä sukupolvilta. Asioita ei
tarvitse hyväksyä, mutta voi päästää irti eli antaa anteeksi. Silloin pääsee katkeruudesta ja vihasta, joka muuten syö voimia.
Tässä yhteydessä Hannu Suni kertoi asiaa valottavan pienen kertomuksen. ”Kaksi munkkia, toinen opettaja ja toinen oppilas, tulivat joelle, joka heidän piti ylittää. Vesi oli korkealla ja he hakivat parasta mahdollista paikkaa ylittää virta. Silloin siihen tuli ylimysnainen ja mietittäväksi tuli, miten hän pääsee virran yli. Opettajamunkki otti naisen syliin ja kantoi virran toiselle puolelle. Matkan päätyttyä oppilas sanoi opettajalle, että miten hän oli voinut tehdä niin, ottaa naisen syliin. Silloin opettajamunkki sanoi, että minä kannoin hänet virran yli mutta sinä kannat häntä edelleen.”
Anteeksianto on lahja itselle ja toiselle ja se on irtipäästämistä. Elämän laatu paranee, kun ei kanna kaikkea mukana.
Esitys kirvoitti pari kysymystä, jotka vain osoittivat aiheen vaativuutta eikä yksinkertaisia
vastauksia löytynyt.